Ranka

Alaselkä- ja niskakipu ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Kiputilat menevät monesti itsestään ohi, mutta osalla tilanne kroonistuu ja lisäksi kipujaksojen uusiutuminen on yleistä. Kipuun liittyy monenlaisia toiminnallisia muutoksia, jotka ilmenevät esimerkiksi lihasvoiman ja -kestävyyden heikentymisenä sekä asento- ja liikehallinnan häiriöinä. Kivun hellittäessä unohdetaan usein, että selän ja niskan toiminnallinen tilanne ei ole sen parempi, kuin mitä se oli ennen kipujaksoa.

Taustalla voi olla jo pitkään jatkunut liikkeen kontrollin häiriö tai liikehäiriö. Liikkeen kontrollin häiriötiloissa kontrolli on heikentynyt oireilua aiheuttavassa liikesuunnassa, mutta samassa liikesuunnassa ei kuitenkaan ilmene liikerajoitusta, ja usein häiriötiloissa onkin tyypillistä, että potilaat käyttävät tiedostamattaan kaiken aikaa provokatiivisia asentoja ja liikemalleja.

Liikehäiriöissä normaali fysiologinen liike on rajoittunut kivun kokemuksen vuoksi. Asiakkaat ovat hyvin tietoisia kivusta ja liikesuunnasta tai -suunnista, joissa kipua ilmenee. He pelkäävät kivuliasta liikesuuntaa ja ovat haluttomia tekemään provokatiivisia liikkeitä (välttämiskäyttäytyminen). Yliherkkyys kivulle, virheelliset uskomukset, ja kivun kautta "eläminen" johtavat kivun sentralisoitumiseen ja motorisen suojarefleksin vahvistumiseen.

Riittävän tarkka tutkiminen ja sitä kautta rankakipujen taustalla olevien primäärisyiden löytäminen on ainoa oikea keino aloittaa kuntoutus ja saada lopulta pysyvä apu kipujen ja ongelmien voittamiseksi. Fysioterapeutin pitää nähdä laajemmin, eikä vain katsoa ja hoitaa yhtä niveltä. Rangan virheasennoista aiheutuu turhaa kuormitusta ympäri kehoa. Asennon korjaaminen biomekaanisesti optimaaliseksi onkin yksi tärkeimmistä tavoitteista kuntoutuksessa, koska kehon taloudellisimpi toimintatapa mahdollistuu.